Aapo on ollut sivuillamme erikoiskeräyksen kohteena ja nyt poika pääsee etsimään kotihoitopaikan suojista sitä ihka omaa kotiaan loppuelämäkseen.

Kuulumiset kotihoidosta:
Aapo on iloinen, oppivainen, aktiivinen ja kiltti noin 10-kuukautinen poika. Ei kuitenkaan mikään häseltäjä, vaan osaa myös rauhoittua. Aapo on utelias ja kovin kiinnostunut kotielämän ihmeistä. Se on kaikessa touhussa mukana, vähintään katsomassa, mutta vetäytyy sitten paikalleen lepäilemään, kun rupeaa uuden oppiminen uuvuttamaan.

Aapo tarvitsee liikunnan lisäksi älyllisiä virikkeitä: tehtäviä, temppuja ja mukavaa tekemistä sohvalla lepäilyn vastineeksi. Aapo oppii nopeasti ja on myös selvästi tyytyväinen ja ylpeä itsestään, kun on jonkin tempun älynnyt. Hihnassa kävely rupesi pojalta sujumaan vajaassa viikossa. Autossa matkustuskin sujuu kuin vanhalta tekijältä. Aapoa näyttää olevan erittäin helppoa opettaa kiittämällä etenkin, kun Aapo itse näyttää nauttivan tehtävistä ja siitä, että se hoksaa mitä siltä halutaan. Aapo myös oppii itsekseen: se ottaa mallia koiristamme ja myös ihmisistä. Sen sijaan uskon, että kovemmat koulutusotteet saisivat Aapon ymmälleen ja lukkoon. Aapo tarvitsisi siis kokeneen, ymmärtäväisen, aktiivisen ja lempeän omistajan.

Rauhallinen ympäristö, oma piha, jossa juosta ja harjoitella olisi Aapon mieleen. Voi olla, että vilkas kaupunkiympäristö ja kerrostalo voisivat ainakin alkuun olla vähän liian vaativia Aapolle. Aapo ei ole arka, mutta uusissa tilanteissa se voi olla vähän ujo ja tarkkailla hetken asioita sivusta. Turvallisessa ympäristössä Aapo sen sijaan on välitön ja iloinen. Aapo tulee hyvin toimeen hoitoperheen narttukoirien ja kissojen kanssa. Pattitilanteessa väistää niin koiria kuin kissojakin. Myös kouluikäisiä lapsia Aapo on tavannut ja käyttäytynyt moitteetta. Aapolla ei näytä olevan huonoja kokemuksia ihmisistä, miehiä saattaa aristella alkuun vähän enemmän kuin naisia, mutta ei pelkää ketään.

Aapo jää kotiin ongelmitta, kunhan sillä ovat koirakaverit seurana. Aapon perheessä olisikin hyvä olla koirakaveri, josta olisi sekä tukea, mallia että leikkikaveria. Aapo ei ole vielä haukkunut kertaakaan edes toisten koirien yllyttämänä. Aapo on sisäsiisti pieniä vahinkoja lukuunottamatta. Aapolle on jouduttu tekemään suht paljon hoitotoimenpiteitä, jotka kaikki silmätipoista kynsien leikkuuseen ovat sujuneet täysin ongelmitta. Aapo lienee nyt hoitoperheessä ensimmäistä kertaa kotikoirana. Meille tullessaan se oli lähes shokissa noin vuorokauden eikä uskaltanut liikkua turvapaikastaan (saunamme) minnekään. Parissa vuorokaudessa Aaposta kuitenkin kuoriutui iloinen ja välitön nuori koira, joka myös ottaa menetettyä pentuaikaansa takaisin.

Aapon toisessa takajalassa on vanha murtuma, johon on kasvanut ylimääräistä luuta murtumakohtaan. Jalka on kuvattu ja se ja muut Aapon vaivat on lääkitty. Jalkaa ei voi eikä kannata korjata, sillä se ei nyt haittaa koiraa lainkaan. Aapon painon on kuitenkin pysyttävä kurissa ja koiran on saatava säännöllistä ja riittävää liikuntaa, jotta jalasta ei myöhemminkään tule ongelmia. Aapo painaa 21,5 kg ja on varsin sopivan kokoinen ja kaikin puolin kaunis ja viehättävä koira.

Aapo on sopeutunut hyvin uuteen laumaansa. Koska Iita tahtoi aluksi pomottaa häntä, olin töistä viikon lomalla.
Kissat hyväksyivät hänet heti, koska Aapo ei jahtaa niitä.
Aapo on myös tutustunut naapureiden koiriin ja on ystävällinen kaikille. Todella ihana poika.

Aapo on kova pelaamaan jalkapalloa ja osaa kaikenlaisia jekkuja. Yhtenä päivänä hän sieppasi pöydältä teevadin jolla oli kissanruokaa kastikkeella. Silmänräpäyksessä hän kantoi lautasen eteisen lattialle maton päälle ja söi sen tyhtäksi. Yhtään ei läikkynyt lattialle.

Lääkärillä ollaan käyty saamassa tehosterokotukset ja maaliskuun lopulla ollaan menossa ottamaan verikoe  rabieksen vasta-ainetestiä varten.
Iitan silmät olivat kunnossa. Lääkäri sanoi niiden näyttävän punertavilta, koska hänellä on vaaleanpunaiset vilkkuluomet.

Viime viikko oli sekoitti elämäämme. Naapurin Adalmiinalla kadun toisella puolella on juoksu parhaimmillaan ja tuoksut sekoittivat täysin Aapon pään. Aapo parka pitää viedä autolla
pois tuoksuista. Lenkillekään ei voi omalta pihalta kävellen lähteä. Hän lyö jarrut päälle. Autoon mennään kantaen.

Aamulenkin jälkeen suikutin aitaan kadun puolelle ja porttiin Borsalinoa. Toivottavasti se auttaa hämäämään hajuja niin että Aapo voi taas juosta pihallaan.