Vitivalkoinen Adele on upea ilmestys hohtavana kuin jääkuningatar. Näin ei
ollut vielä kuukausi sitten, kun Irina löysi tyttösen märkänä, likaisena
ja nälkäisenä kadulta. Adele oli heikko ja laiha ja hyvin arka, kun se
pääsi kotihoidon kautta tarhalle. Nyt tyttönen on lihonnut ja vahvistunut
ja arkuuskin on vaihtunut ujoudeksi vieraita kohtaan. Kokemus on
osoittanut, että tämäkin ujous väistyy nopeasti nuoren koiran
uteliaisuuden tieltä. Adelesta löytyy myös vilkas ja riehakas puoli.
Adele on noin vuoden vanha ja 45cm korkea.
Adele nyk. Mira on noin parivuotias lumenvalkoinen neitokainen, joka joutuu suruksemme vaihtamaan kotiaan. Adelea ei ole steriloitu.
Kuulumisia 26.3.2009
Mira on oikein reipas ja kultainen tyttö. Kaverina hoitopaikassa on sammariuros ja pari kissaa, hyvin ovat kaikki tulleet toimeen keskenään. Mira tykkää sohvalla loikoilusta ja on aika rauhallinen, välillä saa hepulikohtauksia ja juoksee ympäriinsä säätämässä... Autossa on nätisti ja mielellään, koirapuistoon ollaan menty. Puistossa on tullut hyvin toimeen toisten kanssa, ainakin urosten kanssa. Kuulemma ei tule narttujen kanssa toimeen mutta siitä ei pahemmin kokemusta. Ollaan ainoastaan tavattu yksi narttu tähän mennessä ja se oli tänään puistossa, rauhallinen sakemanni ja sen kanssa meni ainakin hyvin.
Mira on sisäsiisti. Mira ei ole hoidossa ollessaan kertaakaan haukkunut, innostuessaan inisee ja vikisee sekä juttelee kaikilla muilla tavoin. Lenkillä kulkee tosi nätisti ja reippaasti hihnassa eikä välitä muista koirista.
Valkoinen kaunotar sai lopulta "perheneuvottelussa" nimekseen Vilma. Vilma on aivan ihana tapaus. Aluksi ihmeteltiin, etteikö Vilma osaa tai pysty haukkumaan, mutta kyllä ääntä tulee kun oikein innostutaan. Lähinnä kuitenkin "jutellaan" muilla tavoin.
Nyt noin vuoden yhdessäolon jälkeen on paljon yhdessä koettu. Aluksi hieman karkailtiin aidan alta naapurien poikia moikkaamaan. Aina kaunokainen kuitenkin kotiin tuli ellei itse heti kiinni saatu. Kauas ei kuitenkaan lähdetty ja yksin viihtyi lenkillään vain kymmenisen minuuttia.
Muutettiin Hämeenlinnaan melko pian Vilman meille tulon jälkeen. Muutto ei kuitenkaan Vilman iloisuuteen vaikuttanut. Nyt juostaan metsässä ilman hihnaa ja tullaan heti luokse kun pyydetään (jos vaikka olis jotain namia tarjolla). Jos vastaan tulee metsässä koira tai ihmisiä Vilma pysäyttää ja jää vierelle seisoskelemaan korvat höröllä. Usein ei vastaantulijoita näy kuin vasta parin minuutin kuluttua, joten ainakin terävät aistit neidolla on.
Naapurusten kaikki koirat on päästävä käymään läpi jos mahdollista. Seinänaapurissa onkin alle vuoden ikäinen bokseripoika jonka kanssa pussaillaan aidan yli. Suurin ihastus Vilmalla taitaa kuitenkin olla parin asunnon päässä asusteleva kunnioitettavan kokoinen puolipitkäkarvainen saksanpaimenkoira, joka aina käyttäytyy Vilmaa kohtaan kuin herrasmies (mutta ei muista koirista sitten tykkääkään liiemmin :-) ). Sen perään Vilmalla tuleekin kova kiire jos sattuvat samaan aikaan olemaan ulkoilemassa. Vilman kanssa tulee toimeen niin pienistä pienimmät kuin suuretkin koiruudet.
Nykyään vilman voi jopa hetkeksi jättää kaupan ulkopuolelle odottelemaan, ilman, että Vilma puree talutinta poikki. (Yhden flexin jouduin korjaamaan 3 kertaa kunnes luovutin ja vaihdoin tavalliseen remmiin.)
Lenkkikaverina Vilma on mainio. Juostaan välillä noin vartin kävelyn jälkeen noin puolen tunnin lenkkejä, Vilma ei kisko ja jatkaa matkaa heti pyydettäessä vaikka olisi mielenkiintoisia tuoksuja matkan varrella. Kunhan kesä tulee päästään kokeilemaan uimistakin.
