Aliskan on arveltu syntyneen touko-kesäkuun vaihteessa 2008. Tyttönen on löydetty kadulta hylättynä harhailemasta -kuten niin moni muukin koditon. Onnekseen Aliskan tie vei Olgan pihaan, jossa se on viimein turvassa ja saa ruokaa ja suojaa.

Aliska on reipas ja sosiaalinen tyttö. Se on avoin ja ystävällinen uusiakin ihmisiä kohtaan, joten ehkäpä sillä ei suurempia haamuja menneisyydessään ole. Kaiken lisäksi Aliska on ulkonäöltään huomiotaherättävän erikoinen ja kaunis: vaalea kuono, punertava (ja pesun jälkeen varmasti sädehtivän punainen) turkki ja vaaleat meripihkan väriset silmät. Oikeissa käsissä, tapakasvatettuna ja hyvin hoidettuna, Aliska tulee olemaan kotikulmiensa ihastus. Aliska on steriloitu.

Tässä pieni kertomus Alin matkasta viipurin tarhalta kohti uutta elämää ihmeellisessä Helsingissä...
Kaikki alkoi Sipoonlahden nesteellä eräänä aurinkoisena elokuun päivänä. Autosta talutettiin ulos pieni, laiha ja kovin aran oloinen kettutyttö. Se oli silminnähden ihmeissään kummallisesta tilanteesta, ja koitti hakea turvaa tutuista saattajista, Kirsistä ja Victorista. Kuitenkin heti uuden pannan kaulaan saatuaan se tuntui ymmrätävän tilanteen. Lähdön tullen se mukisematta suostui hyppäämään uuden, ihmeellisen auton kyytiin. Ehkä se aisti että ilmassa oli pelkkää rakkautta sitä kohtaan ja ettei sen tarvinnut pelätä yhtään. Kotiin saavuttua se reippaasti vielä jaksoi ihanan hillittyyn tapaansa rauhallisesti tutustua uuden kodin tuoksuihin ja lauman jäseniin. Aika meillä on mennyt kuin siivillä, ja Alin kehitys on ollut hurjaa. Heti alkuun se osoittautui täysin sisäsiistiksi, kuin aina remmissä kävelleeksi hienoksi kaupunkikoiraksi! Lenkeillä remmissä kulki aluksi ujo ja arka tyttö- kukapa ei olisi kun ei eläessään ole lenkkeileviä ihmisiä, pyöriä, autoja tms nähnyt! Eipä kuitenkaan kauaa kulunut, kun nämä olivat jo niin arkisia perus juttuja ettei niitä jaksa lenkkipolulla edes noteerata. Myös toiset koirat remmeissään olivat alkuun vähän pelottavia ja niille pitikin vähän rähjätä ihan varmuuden vuoksi. Heti pakollisen evakon (lois- ja matokuurien) jälkeen mentiin kuitenkin koirapuistoon ihan muina naisina, ja siellä juttu olikin ihan tuttu- kaikki kavereina keskenään viipotetaan menemään. Nykyään haistetaan kiltisti kaikki kaverit ketä poluilla tavataan. Ali on myöskin osoittanut aikamoiseksi metsästysmestariksi. Monilla lenkeillä hiiriä saatetaan napata jopa kolmekin peräkkäin- kylillä ollaankin erittäin tyytyväisiä uuteen tulokkaaseen joka pitää saariston hiirikannat kurissa...Päivittäin se herättää kaduilla ihastusta kauniilla ulkomuodollaan ja ihastuttavalla olemuksellaan. Joka päivä on uusien tilanteiden oppia ja hiljalleen edetään, mutta tähän asti on kaikki mennyt niin paljon paremmin kuin hyvin ja ikinä ei tarpeeksi voi ihmetellä miten meillä saattoi käydä niin hyvä tuuri että tämän kultakimpaleen omaksemme saimme. KIITOS VIIPURINKOIRAT RY. sekä kaikki ketkä ette Aliskaa meiltä ehtinyt viedä :)