Amina haettiin kotiin 13.6.-07.Kun katsoin pelosta kuolaavaa ja tärisevää pentua,jonka silmissä oli alistunein koskaan näkemäni katse,mieleeni tuli epäilys,että tällä kertaa taisin haukata liian ison palan.
Perheeseemme kuuluu vanhempien lisäksi kolme lasta ja saman verran kissoja sekä kani.Kotonamme meteli on melkoinen ja epäilin,kestäisikö Amina sellaista.
Ensimmäiset päivät Amina vain nukkui.Lapset malttoivat aikansa olla normaalia rauhallisempia,mutta kun Aminan nukkuminen vain jatkui,he nimesivät tulokkaan kooma-koiraksi ja jatkoivat entistä meluamista.
Alku Aminan kanssa oli muuten tosi helppo, mutta reppanan moninaiset pelot aiheuttivat sen,että tutustumisessa ja koulutuksessa piti edetä hidastetulla aikataululla.Aminaa pelotti kaikki:äänet,tuuli,vesi,vieraat ihmiset...Jopa käen kukunta aiheutti paniikki-reaktion!
Tällä hetkellä Amina on kuin toinen koira:leikkisä ja reipas.Kissat kiinnostaisivat kovasti,mutta kissat jättävät Aminan päättäväisesti ilman minkäänlaista huomiota.Suo on Aminan lempi-paikka.Siellä on ihanaa juosta,viskoa turvetta ja pulikoida suo-lammessa.Auto on ainut,mikä vielä kauhistuttaa mutta eiköhän siitäkin pelosta vielä päästä.Olen todella kiitollinen Viipurin koirat ry:lle siitä että saimme Aminan perheeseemme!Elämä olisi niin paljon vähemmän ilman Aminaa.