Voi Brandoa, kovan onnen poikaa! Suomeen tulo muutti Brandon elämän. Se oli elänyt elämänsä Viipurin laitamilla ulkosalla, nukkunut erään talorähjän vetoisessa vajassa ja saanut ruokaa silloin kun koiran olemassaolo ylipäätään muistettiin. Suomeen tultuaan Brando sai kaiken mitä koira voi toivoa, lempeän omistajan ja hyvän koirakaverin Boogien. Alku ei ollut helppo; Brando jännitti kaikkea ja pelkäsi ulkona ja sisällä. Sisäsiisteys opittiin pikkuhiljaa, luottamus ihmiseen kasvoi vähitellen ja rinnalla kulki leikkikaverina toinen koira joka rohkeudellaan sai Brandonkin luottamaan itseensä.

Kevään tullen tuli kuitenkin mustia pilviä Brandon onnen tielle: perheen ihmisuros alkoi oireilla nuhaa yhä pahemmin, henkikään ei oikein kulkenut. Brando kuunteli köhimistä ja itkuisia keskusteluja ja tuntuu kuin se olisi arvannut että ero rakkaista on edessä. Brandon paras ystävä saa kodin tuttavaperheestä mutta Brando, Viipurissa hylätty arka poika on jälleen vailla omaa rakastavaa kotia.