Casper on syntynyt lokakuussa 2007 rakennustyömaan laitamille.
Ilmeisesti Casperin on onnistunut päästä työmiesten suosioon ja kalastella
ruoantähteitä ja ehkäpä jokusen rapsutuksenkin silloin tällöin, sillä
varsin hyväkuntoinen ja ihmisiin tyynesti ja luottavaisesti suhtautuva tämä kaveri on.
Nuoreen ikäänsä nähden Casper on ehtinyt kokea elämässä jo yhtä sun
toista, sillä jossain vaiheessa se on satuttanut toisen takajalkansa, mikä
näkyy muuten reippaassa menossa hienoisena ontumisena.
Casper on tasapainoinen ja kiltti koira, joka on valmis muuttamaan
suomalaiseen kotiin rakastetuksi perheenjäseneksi.
Casper on 60-65cm korkea.
Casper Luborovski tässä hei! Tuttujen kesken ihan Luffe vaan.
Olen Olgan tarhan entisiä venkuloita ja Viipurin miljöön kasvatteja. Meidän kaikkien suureksi iloksi haluan ilmoittaa löytäneeni vihdoin ikioman kodin! :o)
Nykyisen isäntäni entinen saksalaisvanhus oli kuulemma jouduttu lähettämään koirien taivaaseen ennen tuloani. Sanovat tapauksen olleen lonkkavikainen, lähes kymmenvuotias herra. Olin kuulemma piristysruiske tämän tapahtuman keskelle ja ikään kuin uudestaan sytytetty kynttilä joka leimahti iloisesti...
Emäntäni oli komean kuvani nähtyään sitä mieltä että minuun olisi syytä tutustua lähemmin. Isäntäni taas oli kovin murheissaan entisen koiratoverinsa kohtalosta ja siksi epäröi hieman. Se jäppönen on kuitenkin ollut heti alkujaan sinut kanssani, kuten emäntäkin ja yhteiselos on mukavasti pyörähtänyt käyntiin nyt kun olemme tutustuneet.
Se oli 14.8.2008 kun minun oli määrä lähteä nuuskimaan kohti uusia kuvioita. Alussa olin ihmeissäni kun päädyin vieraaseen kyytiin tarhalta ja sitten kun vielä minua tutkittiin paljon matkan varrella ja kyytiläiset vaihtuivat toisiin. Kovasti kummastelin sitä kieltä mitä he minulle puhuivat ja sittemmin opettivat. Ilostuin kovasti että pääsin heti perheenjäseneksi ja vieläpä autokorjaamon vahtimaskotiksi! :D Minulla on siis suuri merkitys näillä uusilla kotinurkilla. Olen sulattanut monien nykytuttujen ja uusien sekä vanhojan asiakkaiden sydämet pikkuvanhalla ja persoonallisella olemuksellani. Minulla on lämpimässä toimistossa ihkaoma sänky ja ruokaakin riittää vaikka muille jakaa... Olen saanut paljon leluja ja hampaille hyvää tekeviä puruluita. Ruokavalionikin on nyt kunnossa eikä silmät rähmi tai vatsaa vääntele. Emäntä on opettanut minulle paljon uusia asioita ja olenhan ollut luontaisestikin hyvä oppimaan. Puhumaankin minut on opetettu ja tervehtimään! Välillä vaan tahtoisi laiskottaa, joten toisinaan vilkaisen emäntääni ja kokeilen aitaa siitä matalimmasta kohdasta... Minulle saa siis olla napakka ja päättäväinen, enhän siitä hajoa. Pidän lenkkeilystä ja luen paljon uutisia lenkkipolkujen varsilta. Tykkään välillä tehdä tuhojakin jos pitkästyn yöaikaan, mutta sehän on ihan ymmärrettävää jos minua ei kokoaikaa nukuta. Emännän sukulaislapsia olen tavannut muutamia kertoja. Nämä lapset ovat hauskaa seuraa kun tykkäävät leikkiä mielellään kanssani ja kuulumisianikin kyselevät.
Kaiken kaikkiaan olen hyvin kotiutunut ja odottelen lämmintä kesää jolloin pääsen kuulemma mökille usein uimaan ja veneilemään...! :D
Jatkossa minulla on nyt toivoa täynnä oleva katse aina uuteen päivään ja näihin ajatuksiin on hyvä lopetella tällä erää. KIITOS, OLGA JA VIIPURIN KOIRAT RY! <3
t.Casper "Luffe" Luborovski Itä-Suomen järvilääniläinen 10/07
P.S: Terveisiä myös uusilta perheenjäseniltäni sinne!
*Henna-Stiina & Mika*
