Dagir on noin 8-kuinen terrierityyppinen poika. Dagir vaikuttaa mukavalta, se on utelias ja reipas. Dagir saattaa kuitenkin omata itsepäisen terrieriluonteen ja tarvinnee kasvatusta ja koulutusta kuten jokainen koira. Dagir on keskikokoinen eikä varmaankaan kasva enää korkeutta.
Kuulumisia kotihoidosta 7.2.2009
Dagir vaikuttaa todella lämpimältä yksivuotiaalta miehenalulta, jolla on kokoonsa nähden jättisuuret käpälät ja kumea haukku. Dagir pitää silittelystä ja antaa käsitellä itseään hienosti. Hoitotoimenpiteet sujuvat siis ongelmitta. Sisäsiisteys on melkein hallussa ja vahinkoja sattuu ainoastaan, jos hoitotäti on liian hidas.
Sisällä olo on pojasta vähän tylsää ja oma piha olisikin Dagirista varmaan uudessa kodissa kiva juttu. Eläminen ilman pihaa sujuu kuitenkin nyt kohtalaisesti. Dagirilla on kotihoitopaikassa seuranaan nuori narttukoira, jonka kanssa tuttavuutta tehdään pikkuhiljaa.
Lenkillä Dagir käyttäytyy paremmin kuin perheen oma koira. Ulkona olo on Dagirista jännää, mutta se ei hauku autoille, ihmisille tai muille koirille. Poika kulkee mieluiten vähän jäljessä tai kiltisti rinnalla ja tökkii ujosti välillä taluttajan kättä, kuin varmistaakseen ettei ole yksin.
Dagir on ihastuttava sekoitus machomiestä ja herkkää runopoikaa. Se tulee kotiuduttuaan tarvitsemaan varmasti vähän tapakasvatusta, mutta kärsivällisyydellä ja muutamalla nakkipaketilla tästä pojasta saa itselleen upean ystävän loppuelämäksi.
Tämä persoonallisen näköinen pörröinen partapoika kääntää katseita lenkkipoluilla ja odottaa pestynä sekä puunattuna ihastelijoita kotihoidossa Helsingissä.
Kuulumisia kotihoidosta 12.2.2009
Dagirista on kotihoidossa paljastunut oikea rakkaus pakkaus. Sen mielestä parasta on nukkua jalkojen juuressa ja kerjätä hellyyttä. Se ei tunnu saavan rapsutuksista tarpeekseen. Dagirista oma ihminen on niin ihana asia, että uusi koti joutuu varmasti tämän takia vähän harjoittelemaan yksinoloa.
Dagir on sopeutunut sisäkoiran elämään niin, ettei enää kaipaile ulos. Lenkiltä on kova kiire sisälle luiden ja ruokakupin ääreen. Dagir osaakin jo nauttia pehmeästä pedistä ja laiskottelusta. Dagir on koostaan huolimatta todella helppo hallita. Se ei vedä tai hötkyile lenkillä. Dagir tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja vaikuttaa melko nöyrältä pojalta, jolla ei ole tarvetta pomotteluun. Dagir ei vahdi, tai välitä ulkoa kuuluvista äänistä.
Päivä päivältä on Ransu kotiutunut paremmin meille. Tyttäremme Enni on
jotain aivan ihanaa ja saa Ransun ihan riehakkaaksi eli koiruus on alkanut
leikkimään. Tänään on jo vinkulelu saanut kyytiä vaikka eilen se vielä vähän
pelotti...ja matot ovat kasassa eikä enää paniikkikohtausten vaan iloisen
pyrähtelyn vuoksi!
Ransu on ollut tämän viikon "iskän" hoidossa kun myö tytöt ollaan oltu
ahkeroimassa. Nyt on heistäkin tullut kavereita kun ruoka kiehtoo pojan
mieltä ja toinen on onnellinen kun saa sitä antaa!!
Useita pieniä ja pari pitempää lenkkiä/päivä on tehty metsässä sekä teitä
pitkin ja aina paremmin sujuu. Kotiinpäin tuntuu olevan tiukka veto vaikka
muuten ei olisikaan.
Pari päivää sitten Pepe pitkän lenkin jälkeen sitoi Ransun pergola porttiin
hihnastaan ku haki pikaisesti jotain tallista. Haku vei n. 2min ja hänen
palattuaan oli Ransu kadonnut ja hihna poikkipurtuna jäljellä.......Taas löi
sielu volttia vaan Ransupa olikin tallustelemassa pihamme pissipolkua ja
katseli miestäni sieltä korvat pystyssä ja asettui kuusen alle ihmettelemään
tilannetta.Pepe avasi ovet ja alkoi lähestyä koiraa ja silloin se kipitti
paluutietä suoraan sisälle!!!!!
Eilen Pepe ja Ransu odottelivat Enniä koulusta kotiin pihalla ja kun se
tunnisti pyöräilijän Enniksi alkoi ilo ja riemu.Pepe laski sen irti hihnasta
ja Ransu oli esittänyt iloisen hyppelytanssin eikä puhettakaan karkuun
juoksusta ku ihana Enni on paikalla!!!
Eli koiruus alkaa tuntea olonsa kotoisaksi vaikka takapakkia tulee jo unien
jälkeen ku ei silloin ihan muistakaan että näihin kaikkiin voi luottaa ja
sitä saa maanitella rapsutteluihin ja ulos lähtöön.Paitsi ei Ennin johon se
luottaa ku pässi suuriin sarviinsa!!
Maha oli pari päivää taas löysällä ja yhdet ruilut sai iskä
siivottavaksi.Eläinlääkäri on ma 9.3 ja kirjottelen sitten mitä sieltä
kuuluu.Ransu on alkanut pitämään ääntä ulisten ja ulos komentaa kunnon
haukulla jos ei muuten liikettä synny.. sisäsiisti poika ja tähän asti
ollaan vaan ihmetelty vaivattomuutta jolla kotiutuminen alkoi.
Ransusta onnelliset Imatralaiset :Memu, Pepe ja Enni
Ransusta on vajaassa puolessa vuodessa kasvanut iso poika, säkä on 60 luokkaa ja poika on
tosi pitkäsäärinen.Ransu sai kotiin toukokuussa karvaisen "siskon" myöskin Viipurista.
Tiltu( ent. Lariska) ja Ransu ovat oikeasti kavereita ja Ransu on saanut Tiltulta
rohkeutta moniin tilanteisiin joten oli oikein hyvä asia ottaa kaveri Ransulle.
Ransu on edelleen niiiin suloinen kaikkine takkukarvoineen ja nappisilmineen...ja se on
kyllä viisas koira ja on vastavuoroisesti opettanut Tiltulle perhe-elämän sivistystä kun
Tiltulla oli alussa hieman hakemista kuinka ihmisten kanssa elellään..
Tällä hetkellä harmittaa Ransun polvi- se on jo kerran lääkekuurilla rauhoitettu vaan nyt
pitää taas kulkea kolmella jalalla..toivottavasti se rauhottuu uudelleen.
T:Imatralaiset
