Gera on ollut perheessämme nyt n.2,5.v. , piti passista tarkistaa,
luulin että pidempään aika on kulunut todella nopeasti.
Gera kun meille tuli, yhteisen sävelen löytämiseen meni aikaa, niin
meillä kuin vanhalla koiralamme Minkalla, mutta onneksi mamma on
tajunnut että kun Geraa ei liikaa aktivoi, niin neitonen osaa
rauhoittua.
Isohin väkijoukkoihin emme vieläkäään oikeen innolla mene, niitä
harjoitellaan. Ihmisiä kun on sopivasti, niin mikä sen mukavampaa,
varsinkin jos leikkiseuraa niistä saa. Ne ihmiset on varsinkin mukavia
mitä meille tulee,kaikki on pakko käydä pussaamassa. Gera ei missään
vaiheessa onneksi ole ihmisiä kohti ollut agressiivinen, isoja miehiä
saattaa arastella.
Meillä on Geralle kaksi karvatonta pikkusisarusta, mitä pitää välillä
aina käydä nuolemassa ja vanhemmasta karvattomasta saa jo seuraa, se
kun osaa jo heitellä palloja yms. Voisi sanoa tätä vanhepaa lasta
(Iines) ja Geraa aika erottamattomiksi. Gera nukkuu Iineksen sängyn
vieressä, viihtyvät ulkona keskenään (tietysti niitä pitää vahtia) ja
onhan Iineksestä sekin hyöty että aina kun se syö, kanattaa vahdata
pöydän alla, kun yleesä sieltä jotain tippuu :) .
Nyt kun olemme saanet Geralle sopivasti aktivoimista, eriahdistus ei
ole ilmennyt, remmissä rähjätään, jos vastaan tuleva koira aloittaa,
mutta useimmiten sen saa namilla lopetettua.
Terkkuja sinne Viipuriin Olgalle ja kaikille jotka osallistuivat geran
tuomisessa suomeeen.
 t. Gera ja muut