Leonid on alle vuoden ikäinen perhoskoirapoika. Se ei liene aivan
puhdasrotuinen, mutta siihen on Leonid syytön. Tarhaolot ovat
todella kovat pienelle seurakoiralle. Isotkin, kadulla oppinsa saaneet
koirat, kärsivät kylmästä ja taistelevat ruuastaan, kuinka sitten pärjää
pieni Leonid joka on ilmeisesti suoraan kodista joutunut tähän tilanteeseen.
Leonidin taustasta ei ole tarkempaa tietoa, eräänä päivänä se oli vain
ilmestynyt tarhalla. Viikot tarhalla ovat olleet pitkiä pienelle pojalle,
toivottavasti Leonid saa viettää joulun turvassa, uudessa ihanassa kodissa.
Ensi vaikutelma, minkä Leosta sai, on pitänyt tähän päivään saakka. Eli vastassa oli, iloinen ja sosiaalinen vilpertti. Kooltaan hiukan isompi, mitä olimme ajatellut, eli painoa n.10kg.
Uuteen kotiin poju tepsutti uteliaana, vailla minkäänlaista epäluuloa. Perheessä asuva 5 vuotias äkäinen kissaneiti ei saanut minkäänlaista huomiota Leolta, vaan poika tallusteli nuuskimaan asunnon joka kolkan. ilta meni rauhallisesti, ja käytiin jopa pesulla. föönillä kuivaaminenkaan ei hetkauttanut millään lailla, eli taisi olla tuttu juttu.
Aamulla herättiin ja iloinen yllätys odotti! Poika on siis täysin sisäsiisti! Ruoka maistuu ja pisut ja kakit osataan tehdä ulos. Yksin jäädessään Leo osaa olla kotona nätisti. Ei hauku, eikä tee pahojaan. Remmissä kävellään nätisti, ja osataan jopa tepsuttaa ihan hiljaa varovasti, jos emäntä kävelee liukkaalla.
Viikon päästä uuteen kotiin tulosta käytiin eläinlääkärissä, koska rokotusasiat piti saada kuntoon, ja oli myös vahva epäilys nenäpunkeista. Kun nenäpunkit hoidettiin, myös oireet lähtivät pois. Poju madotettiin useamman kerran, kunnes huomattiin että, meillä olikin heisimatoja, johon aikaisemmat matolääkkeet eivät purreet. Mutta nyt on kaikki ökkymönkiäiset pois ja elämä mallillaan.
Perheen lasten kanssa Leo viihtyy hyvin, ja lapsethan innoissaan opettavat uusia juttua. Osataan jo istua, mennä maahan ja antaa tassua käskystä.
Pientä pomottamista on ollut havaittavissa lapsia kohtaan. Muutaman kerran on murahdettu 7 vuotiaalle, mutta ei emännän kuullen tai nähden. Uskotaan kuitenkin, että tästä asiasta viellä eroon päästään, kunhan Leo kunnolla kotiutuu ja huomaa ketkä ovat "pomoja".
Suloinen ja valloittava veijari!
Nyt on kulunut hiukan yli 3 kuukautta siitä kun Leo tuli uuteen kotiin.
Hienosti on mennyt, ja Leo on kotiutunut hyvin ja jopa lapsille ajoittainen murahtelu on loppunut. Ilmeisesti on paikkansa perheestämme löytänyt, ja huomannut että nuo "lyhyemmät" ihmisethän ovat vallan vaarattomia ja mukavia. Keksivät kaikennäköistä hauskaa puuhaa ja jopa leikkikaveriksikin niistä on. Ärhäkän kissaneidinkin kanssa Leo on alkanut leikkimään, jolloin lattialla olevat matot saavat takuuvarmasti kyytiä, kun juostaan kissan kanssa peräkanaa. Ulkona on ollut useita viikkoja vallan mahtavia hajuja, ja kyllä ne tytöt on saanut Leon pään pyörälle. Onneksi kotona on iso pehmonalle, johon voi "kuumat tunteet" purkaa. Gastraatio alkaa olla ajankohtainen, jottei pää vallan menisi sekaisin. Toisen laskeutumattoman kiveksen vuoksi leikkauksen hinta on melkosesti suurempi, kuin uroksella normaalisti, mutta Leon hyvinvoinnin takia se on silti paras vaihtoehto.
Uusia kuulumisia Leon elämästä. Leo perheineen muutti syyskuussa uuteen kotiin. Leo toki uuden kodin myötä oppi pahan tavan, ja on alkanut haukkumaan ulkoota kuuluville äänille. Pienet ilmoituksen luontoiset haukahtamiset ei meitä häiritse, mutta pojulla tahtoo aika ajoin jäädä haukkuminen päälle, eikä pysty sitä silloin edes kiellosta lopettamaan. Ostettiimpa sitten sitruuna kaulapanta, ja nyt Leo saattaa olla ilman sitä jopa parikin viikkoa, kunnes unohtaa mitä ei saa tehdä. Joskus lopettaa haukkumisen jopa sillä, että näyttää sitruuna pantaa.
Muuten onkin elämä mallillaan. Leo on saanut uusia ulkoiluttajia muutamasta 10 vuotiaasta tutusta tytöstä. Ja tyttöjen kanssa lenkillä, metsässä ja pelloilla kuluukin aikaa joskus useita tunteja, ja Leo taitaa nauttia joka sekunnista. Onhan se vaihtelua tuohon pääsääntöisesti kävelytiellä lenkitykseen. Tytöt kun jaksavat keksiä kaikkea mukavaa, kuten esteitten hyppimistä jne. ja sehän on Leolle mieluista puuhaa. Kastraatio on vielläkin tekemättä, josta perheen pää tuntee huonoa omaatuntoa. Pimatsut kun on Leon mielessä enemmän ja vähemmän. Välillä saattaa yhden päivän ruuatkin jäädä syömättä, kun on niin romanttiset ajatukset mielessä. Hiukan on alkanut satunnaista "pullisteluakin" lenkillä ilmaantumaan. Eli vastaatulevalle toiselle koiralle täytyy välillä vähän esittää olevansa kova jätkä. Onneksi viellä aika harvoin. On Leo muutaman kerran päässyt hoitoonkin. Ja se vasta hauskaa on ollutkin, kun hoitotäti antaa Leon nukkua sängyssä ja heittelee ohi mennen herkkuja suuhun. Kotona kun on hiukan eri säännöt.
Mutta nyt kevättä rinnassa ja kohti kesää. Talvi karva alkanut putoilemaan ja muutenkin elämä tuntuu niin ihanalta.
Leon elämään hieman uutta. Poju perheineen on siis kerennyt muuttamaan kertaalleen. Leo sai viime syksynä kaverikseen kääpiövillakoira Röllin. Elämä muutoinkin mallillaan. Ihana kuuma kesä vietetty ja nyt vaan toivotaan että saadaan yhtä paljon lunta talveksi, kun viime vuonna. :)
