Lilja tuli Irinan tarhalle vielä pentuna. Nyt, oltuaan siellä yli 9 kk päätimme,
että sen on aika päästä sieltä pois. Kaunis tyttö, joka oli jostain syystä jäänyt
hieman taka-alalle, kovin kun ei itsestään melua tee.
Aika näiden tassulaisten kanssa onkin vilahtanut vikkelään ja niin
Lilin meille saapumisesta tulikin viime viikolla jo 2 kk täyteen.
Ajattelin tässä kuvallisia kuulumisia lähettää Lilin liittymisestä
porukkaamme. Useimmat kuvista liittyvät toisiinsa ja kulkevat
eteenpäin
kuva kuvalta koiratytön laumaan liittymistä tallentaen.
Alkuun ajassa taaksepäin...
Tarhalle Liljan kerrottiin tulleen jo pentuna ja viettäneen siellä yli
9 kk. VK:n selosteen mukaan Liljan kerrottiin jääneen tarhalla jotenkin
syrjään ja näin
katsottiin olevan Liljan jo ajan päästä pois sieltä. Näin alkoi Lilja-
tyttösen matka Viipurista Suomeen vuoden -07 viimeisinä päivinä. Alkuun
Suomeen tullessaan Liljan kerrottiin olleen tosi aran. Puolitoista kk
tyttö oli ollut täällä kotihoidossa tavattuamme.
Kotona meillä oli odottamassa ystävällisen turvallinen aikuinen
koiranpoika
jonka ajattelimme ohjastavan koiratyttöä kotielämän alkutaipaleelle.
Herkkä koiratyttö onkin perusluonteeltaan. Mikä osansa aiemmilla
kokemuksillaan, jääkin arvailujen varaan.
Arastelun rinnalla kulkee kuitenkin vahvana utelias ja tomera,
kokoajan lisää kuortaan avaava koirapersoona. Myöskin villikko-tyttöä
löytyy!
Rentoutumisen taitoa paljolti harjoitellaan... Lili on selvästikin
oppinut käyttämään valtaisan nopeita liikkeitään selviytymisen
keinonaan varmastikin monista arjen tilanteista. Hyvin helposti
kiiruhtaisi uudet ja jännittävät/pelottavat paikat valtaisalla
vauhdilla ohi "rynnähtäen". Pysähtyminen selvästikin kuin vaikuttaisi
koiratytöstä hyvinkin riskialttiilta tapahtumalta. Näinhän on
koiratytön kohdalla hyvin saattanut ollakin.
Luottamuksen kasvaessa meitä muita laumalaisiaan kohtaan
pikkuhiljaa hetkiksi jo uskaltaakin pieniä taukoja ottamaan lauman
rinnalla vaeltelujemme lomassa. Varminta tytön mielestä kyllä olisi
liikkeessä pysyä!
Kotona nykyisellään kyllä on jo sanan mukaisesti kotonaan ja
rentoutuu. Tuntuisi jo kartoittaneen lauman tapoja riittävästi
osatakseen ennakoida merkkejä jonkin tapahtuman edellä. Näinhän myös
saa tilaisuutensa rentoutua kun ei kaikki enää kaikki tapahdukaan
yllättäin. Aiemmassa tilanteessahan vähän varuillaan ja valppaana
kaiken varalta pitikin olla kuin pysyäkseen porukan "matkassa mukana"
täällä kaiken ympäröivän oudon keskellä.
Myöskin jo uskaltaa nykyisellään rentoutua toisessa huoneessakin kuin
itse olen. Alkuun, varmasti reilun kuukauden ajan Lili kyllä hyvin
tiiviisti seurasi liikkeitäni ja minua huoneeseen jossa kulloinkin
olin, oli koko ajan kuin valppaana valvomassa etten katoaisi. Hirvitys
tytölle olikin milloin huoltaja-muonittaja kokonaan talosta poistui.
Tältäkin osin on Lili jo asettunut luottamaan paluuseen. Saattaa
nykyisellään kotiintullessa olla vastassa kaksi rauhallista ja
kiskottelevaa koiraa. Näin ei todellakaan alkuun ollut vaan silloin
vastassa oli hätääntynyt koiratyttö ja väsyneen "huolestunut"
koiranpoika kuin viestittäen: " kun en saanut tuota täällä millään
rauhoittumaan".
Se luottamus ja turvallisuuden tunnehan tarvitsevat sen aikansa ja
tekonsa rakentua. Nyt alkaisi kyllä jo vaikuttaa, että ainakin ne
perustukset ovat pystyssä.
Aluksi uudessa kodissa Lili tutkaili, tarkasteli ja arasteli. Kuin
tunnustellen alkoi sitten tutkia ja ja kokeilla josko hänellekin
tassunsija porukastamme löytyisi.
Tämän jälkeen vasta, tarkkailtuaan ensin hieman sivummalla tämän
laumamme puuhia, järjestystä ja tapoja asettautui koiratyttö
tunnustellen, varovaisesti, pienin elein hakemaan kontaktia meihin
tämän hänelle vielä oudon lauman jäseniin...
Kaksi päivää kului turvassa keittiön pöydän alla suurimman osan päivää
ja yöt nuoren ihmisemännän sängyn jalkopäädyssä. Alkoi koiratyttö
liittolaisen hakemisen ja "kipuamisensa lauman sisälle" tuosta laumamme
toisesta nuoresta tytöstä, eri lajisesta tosin.
Ensimmäiset kaksi valokuvaa nro. 2 ja 3 kertovat Lilin ensimmäisten
päivien olemuksesta.
Räntäsateen utuisat metsäkuvat on otettu kolmantena päivänä Lilin
saapumisesta- kuvat nro: 5-7 ja 9-13.
Kuvassa 14 koiratytön olemus lenkiltä palatessa olikin jo helpottunut
verrattuna lähtötunnelmiin - (kuvat nro: 2 ja 3).
Jättiläisnalle-koiraisäntämme arastutti ensimmäiset päivät Liliä
huomattavan paljon... ja voisi koiranpojan Lilin perspektiivistä
melkoiselta jättiläiseltä kuvitella vaikuttaneenkin (vrt esim. kuvat
nro. 16 ja 20)!
Ensimmäisinä päivinä Lili pyrki kaikin tavoin välttelemään tätä tai
ehkä paremminkin säilyttämään riittävän etäisyyden tiukan paikan
varalta... sisätiloissa se Lilin kannalta varmasti vaikeammalta
tuntuikin seinien vastaan nopeasti tullessa.
Ulkona jo hyvinkin pian
alkoi koiratyttö kulkea samoja ruohomättäitä haistellen koiranpojan
perässä, parin päivän jälkeen jo uskalsi kuononsa samanaikaisesti
samoille mättäillekin...
Sisätiloissa tarkkailuaikaa tyttö tarvitsi neljä päivää, jonka iltana
yhteisen iltalenkin jälkeen alkoi koiratyttö selvästi jo vapautua,
(kuva nro. 38). Luita jo jäkerreltiin seuraavana päivänä rinnatusten
parin metrin etäisyyksin (kuva nro. 25).
Hupaisalta alkoivat jo vaikuttaa koiranpoikamme
lähestymis/tutustumisyritykset... poika kiikutti vuorotellen kaikki
mahdolliset lelunsa koiratytön eteen. Kun ei tyttö liikahtanut
sijoiltaan lähteäkseen lelua tavoittelemaan, tipautti poika lelun tytön
eteen ja siirtyi sitten matkan päähän tarkkailemaan josko Lili leluun
sitten tarttuisi...
toi palloa, kongoa, köydenpätkää, lopuksi lempilelunsa ison
jalkapallon...
jonka tipauttaessaan Lilin eteen ryntäsi tyttö toiseen huoneesen asti
karkuun.
Ulkona poika etsi ja tarjosi koiratytölle pieniä (itselleen kun taas
tapansa oli rehennellä mahd. isojen keppilöytöjensä kera) kepinpalasia.
Melkoisen neuvottomaksi koiranpoika näytti alkavankin itsensä lopulta
tuntemaan ja kävikin minulta kuin silmillään/olemuksellaan ohjastusta
kysymässä; mitä oikein pitäisikään tehdä... miten se oikein saadaan
tuosta liikkeelle ja leikkimään? Ohjasta vähän.
(Kuvallista tallennusta leikkiinkutsu-yrityksistä: kuvat nro: 16-
22.)
Kuva nro. 24 kertoo kuinka koiranpojan sinnikkyys lopulta palkittiin.
Rohkaisija-koiranpoika
käänne siihen, että koiranpoika saikin Lilin elämässä uuden roolin
rohkaisijana ja mallinnäyttäjänä aukesikin nopeasti koirien
tutustuttua. Koiranpoika huomatessaan Lilin arastavan tai pelkäävän
saattaa käydä tyttöä tökkäisemässä rohkaisevasti kuonollaan tai
nuolaista rauhoittaen korvasta.
Selvästi Lili-tyttönen alkuaikoina ulkona kulkiessamme pyrki
asettautumaan koiranpojan kyljen taakse uusien tai jännittävien
juttujen tullessa vastaan. Oli kuin varjona kulkemassa mukana... hieman
takana tai sivulla, kuin poissa mahdolliselta yllättävältä
"tulilinjalta". Lili myöskin "valitsi" niin, että outojen (..joita
kaikki vastaantulevat Lilille aluksi olivat) ihmisten vastaantullessa
koiratyttö tuli itseni taakse tai sivulle "turvaan". Kun taas
puolestaan vastaan tuli koiria, kipitti Lili koiranpojan selän/kyljen
taakse...
Esimerkkinä tuosta koiranpojan mallin näyttämisestä
voisi kertoa vaikkapa viimeviikkoisen arjen hetken...
Olimme naapurimme kanssa juttelemassa koirien kera hänen pihassaan,
josta poislähdettäessä
tulee kulkea kapean ("ansa")portin läpi etupihalle. Olimme juuri
astumaisillamme portista, kun yllättävästi naapurimme pikkutyttö
rynnähti portaalle kumartuen portin yläpuolelta huudahtamaan jotain
äidilleen...
Halusi koiraa silittää... Lili takaani lennähti parilla loikalla
ohitseni ja edelleni
jo istumaan asettuneen koiranpojan selän taakse turvaan... Kamu-poika
vilkaisi koiratyttöä takanaan,nousi sitten seisomaan, jonka jälkeen
astahti pari askelta eteenpäin nuolaisten edessään seisovan ihmistytön
poskea; kuin viestittäen koiratytölle: "Katsos nyt ei tässä tämän
kummempaa, näin näitä tervehditään." Istui poika siinä hetken
siliteltävänä ja vilkaisi vielä taakseen kuin varmistaakseen;
"Huomasitkos nyt, ei yhtään tämän kummempaa?"
Varsinaisen huolitsijan roolin koiranpoikamme onkin Lilin suhteen
omaksunut. Paimenkoirahan poika "viralliselta titteliltään" onkin.
On omalta osaltaan kyllä opastanut koiratyttöä lauman tavoille
korvaamattomin, lajitoverin viestintä-keinoinensa.
Vapautunut koiratyttönen
Lopullinen rohkaistumisen avain koiratytön tassuun
olivat yhteisten leikkien kautta ulkona vapaina toisiinsa
tutustuminen. Lili omaa valtaisan nopeat, upean hallitut liikkeet.
Itsevarmimmillaan tyttö luonnollisesti vapaana liikkuessaan onkin!
Varmasti on tyttö harjoittanut ja oppinut hyödyntämään suunnatonta
nopeuttaan ja ketteryyttään arjen tilanteissaan!
Nauttii silminnähden vauhdin hurmasta! Leikkien myötä tytölle kyllä
väkisinkin omat vahvuutensa muistuvat!! Päinvastoin taas hihnassa
ollessaan tyttö myöskin tiedostaa ettei tällöin vauhtitassunsa ole
käytettävissä... joka tällöin osaltaan voi korostaa epävarmuuden
tunnetta tuntemattoman tai valmiiksi pelottavan edessä.
Kovasti alkuajoista onkin Lili vapautunut ja rentoutunut. Hyvin
pentumaisia ilonpyrskähdyksiä esittelee nähtäväksemme. Kuten myös
toisaalta on uskaltautunut purkamaan "mörköjä" esille nahkansa alta.
Suuri jännityksen aihe on edelleen mm. liikenne ja autot, nuo isot
murisevat kumitassut.
Ympäröivään maailmaan tutustumisen ja totuttelemisen aikaa täällä
vietetään. On luonnollisesti asioita maailmassa jotka tarkkaa,herkkää
koiratyttöä pelottavat. On kuitenkin hieno huomata, kuinka koiratyttö
jo selvästi uskaltaa meistä muista laumalaisista ottaa turvaa ja tukea
jännittävissä tilanteissa. Näyttäisi alkavan huomata, ettei olekaan
täällä yksin selviytymässä.
Vapautunutta koiratytön olemusta koirien leikin tiimellyksestä kuvat
nro. 42 - 51 ja 53 - 59, kuvat otettu n. 2vko:a koiratytön
saapumisesta. Kotipesätunnelmia leikin/lenkin jälkeen kuva nro. 60.
Luottamuksen karttumista
on ollut ihana juttu olla koiratytön kanssa jakamassa. Sen turvin
onkin mahdollista kummasti tassutella eteenpäin. Päivittäin tulee eteen
juttuja, pikku asioita jotka aiemmin ovat olleet tytölle hyvinkin
pelottavia,
mutta nyt saattaakin jo olla valmis tulemaan tutkimaan ja
tutustumaan! Kuin imisi koko pienen, kapoisen kuononsa täydeltä
kokemuksia sisäänsä! Ryhti oikein koirassa lenkin paluumatkalla
kohoaa... viestittäen: olenpas taas näitäkin tietoja "vahvempi".
Viiperö viipurilainen!
Kovasti Lili myöskin tätänykyä jo pyrkii viestimään omia tarpeitaan...
viimeviikkoisena kauniina kevätiltana olimme koirien kanssa monien
kanssakulkijoiden ohella liikkeellä. Paljon oli monenmoista kulkijaa...
mm. rullasuksihiihtäjä mennä pyyhälsi suksineen ohitsemme, eikä tyttö
kummemin tätäkään kulkijaa näyttänyt hätkähtävän. Kovasti koirien
kuonot kävivät tutkien päivän kulkija-uutisia.
Kotiinpalatessamme meillä on tapana aina koirien istahtaa rapulle
tarkastamaan/kuivaamaan tassut. "Esikoiskoira" istuu vuorossa
ensimmäisenä ja tämän jälkeen on Lilin vuoro. Nykyisellään istahtaakin
jo valmiiksi. Keli oli tällä kertaa kuiva ja sanoin koiratytön vapaaksi
sisälle menemään. Tyttö istua nökötti edelleen paikallaan eikä tehnyt
elettäkään koira-Kamunsa perään... mikäs kumma, mietin. Ajattelinpa
sitten muodon vuoksi pyyhkäistä tassunsa ja toistin tämän jälkeen
"vapaa" luvan. Tällä kertaa koiratyttö kääntyy hieman hämillisen ja
"alistuvaisen" näköisenä katsomaan minua ja istua nököttää edelleen
paikallaan... Jotain tyttö viestittää...
tulipa sitten mieleeni touhuisat koirankuonolaiset "uutistensa
kimpussa" sekä vilkas kanssakulkijaliikenne...
Arvelin josko jotain olisikin matkalla jäänyt hoitamatta ja laitoinkin
pannan hihnoineen takaisin Lilille. Näin lähdimme kaksin takaisin kohti
pellonreunaa... koiratyttö hypähteli ilosta ymmyrkäisenä ympärilläni.
Ihan pian sopivan mättäikön löydettyään Lili kävikin kiinteän asiansa
ruohikkoon hoitamassa... ja uudelleen alkoi ilosta ympärilläni
hypähdellä... kiitinpä tyttöä kovasti ja palasimme kotiin.
Kuukausi oli vierähtänyt Lilin saapumisesta kun olemme alkaneet
laajentaa lenkkireissujamme laajemmalle alueelle. Useamman tunnin
patikkareissultamme valokuvasin koiria keskenään Lilin 1-
kuukautistulopäivänä. Kuvat nro. 59b), 65, 66, 66b), 67-71 ovat tuon
reissun tallenteita.
" Kuono kohti kevättä ja tulevaa" kuva nro: 72: Lili
Lili-suklaasilmä omassa kotipesässään (... yhteisen vaeltelureissumme
jälkitunnelmissa. Kuva otettu melko tarkalleen kuukausi Lilin
saapumisesta), kuva nro 41
Keväiset Terveiset myös meiltä ihmislaumalaisiltaan.
Kiitos koiratytön saattelemisesta ja huolehtimisesta tänne Suomeen,
josta hänet tänne tämän laumamme osasksi tavoitimme. Kuten kiitokset
Lilihän saapui arkajalkatyttönä
luoksemme helmikuun 13.pv vuosi takaperin.
Ajattelinkin tuon vuosipäivänsä johdosta toimittaa valokuvia reipastuneesta olemuksestaan. Joskin... juuri parasta-aikaa on tytöllä meneillään kammotusaikansa katolta tippuilevasta lumesta johtuen... mörköjä kuoristaan edelleen ulos aika-ajoin arjen myötä esiin pilkistelee!
Paljon asioita
kuitenkin koiratytölle on vuoden kuluessa ehtinyt tulla tutuksi.
Nykyisellään
jännittävän eteentullessa hakeutuu tyttö muun lauman lähelle turvaa hakemaan. Alkuunhan tyttö pyrki tämänkaltaisissa tilanteissa
rynnähtämään karkuun tai maahan "huomaamattoman" liikkumattomaksi itsensä singoten.
Nykypäivänä
Vauhdin hurma :) on ehdottomasti tytön suurimpia nautintoja, onnen hetkiään, josta liitteenä
tässä mukana toimitan muutamia valokuvia.
Itsevarmimmillaan ja
onnellisimmaillaan!!!! >
... tuntuisi tyttö todellakin olevan milloin vauhdinhurman
saa mahdollisuuden itsestään esiin kuoria!
:)
vuositerv. Lilin perhe
myös huolehdinnasta kotihoitajilleen!
