Hei terveisiä kauniilta ja kiltiltä Nadjalta.
Nadja tuli meille (Minä, Miisa-kissa) 28.12.2006. Odotin hieman enemmän ongelmia ja huonompi kuntosempaa ja laihempaa koiruutta mutta...
Ensimmäiset päivät meni kuten oletin itkien ja pissien sisälle mutta kiitos kärsivällisyyden ja dap-vet –haihduttimen Nadja alkoi sopeutua. Aluksi Nadja ilmeisesti pelkäsi minua koska aina kun otin pannasta kiinne niin se huusi kuin hengenhädässä ja heittäytyi lattialle selälleen (kirjaimellisesti).

Sekin loppui pian mutta sitten tuli uusi ongelma. Nadja oli kiltisti yksin ollessaan joten menin töihin. Eräänä päivänä töistä tullessa Nadja tavalliseen tapaan tuli häntä heiluen ovelle, Nadja aivasti ja verihyytymä lensi lattialle. Jos se olisikin jäänyt siihen mutta ei. Verta alkoi vuotaa koko ajan kovemmin. Soittelin eri lääkäreille ja joka kerta kuullessaan että Nadja on viipurin koiria vastaukset olivat tylyjä. Päivystyksessä sanottiin että ei koirat ole ennenkään kuolleet nenäverenvuotoon ja toisessa numerossa sanottiin että turha tutkia kun voi olla mikä vain koska on tuontikoira. Sanottiin että pitäisi odottaa että verenvuoto loppuu. Minä odotin ja huonosti nukutun yön jälkeen aamulla Nadja ei noussut tavalliseen tapaan tervehtimään. Makasi vain lattialla mutta verenvuoto oli loppunut. Ilmeisesti kova verenvuoto oli vienyt voimat ja uloskaan ei menty kuin vasta illalla. Päivällä soitin eläinlääkärille ajan seuraavalle viikolle. Nadjaa ei voinut viedä pitkälle lenkille koska alkoi heti vetämään henkeä sisäänpäin niin että kuulosti siltä että se tukehtuu. Lääkärillä Nadja oli malli potilas ja omat epäilykseni vaivan syyhyn olivat oikein. Nenäpunkin lisäksi Nadja sai kymmenen päivän antibioottikuurin limakalvojen hoitoon ja lois häätöpiikin niskaan. Aikaa varatessani en sanonut että Nadja on tuotu Viipurista ja vasta vastaanotolla sanoin. Yllätyksekseni lääkäri kehui näitä tuontikoiria kilteiksi ja että sekarotuset ovat terveempiä kuin rotukoirat. Lääkäri oli oikein ystävällinen joten kiitokset hänelle.  Nadja parani ja huomasin että ilmeisesti nenä ei ollut toiminut Nadjan tullessa Suomeen. Lenkit alkoivat olla todella hitaita kun Nadja huomasi että nenä toimii=)
Nadja onkin passin mukaan kuusi eikä kolme mutta se ei haittaa ja nimikin oli Naida eikä Nadja (Pidin Nadja -nimen). Nadjaa voisi luonnehtia unelmakoiraksi. Muutamasta alku ongelmasta huolimatta se on niin ihana kuin voi olla. Lenkeillä se ei vedä ja on aina tyytyväinen vaikka aina ei kerkeisi pitkälle lenkille. Huomasin että sitä voi jopa ulkoiluttaa ilman hihnaa tosin vain metsässä. Osaa käskyt omapaikka (paikka on minunmielestäni kamalin, 70-luvun oranssi matto), istu,  syömään ja ei. Se ei välitä imurista, kissoista, koirista, ihmisistä eika muustakaan liikkuvasta. Kasvit saavat olla rauhassa ja luitakin neidin piti opetella syömään kun ei ymmärtänyt mitä ne ovat. Nadja rakastaa lunta ja ruokaa ja nukkumista sisällä mutta inhoaa häkkielämää, liian innokkaita koiria, kissoja ja lapsia. Eikä luota kehenkään muuhun kuin minuun. Voin ottaa jopa luita sen suusta eikä se hermostu mutta jos joku muu tekee sen niin hurja murina alkaa kuulua. Nadja ei välitä muista koirista paitsi yhdestä pienestä terrieristä joka asuu samassa kerrostalossa kuin me, Nadja on suorastaan hulluna siihen. Nadjan erikoisuutena on kelliminen, huokailu ja pään työntö kainaloon tai käden alle kun haluaa rapsutuksia. Nadjan tunnusmerkit ovat ainainen hymy, hännän erikoinen kuvio ja rauhallinen ja joidenkin mielestä susimainen olemus.
Nadjassa olisi niin paljon kerrottavaa että voisin kirjoittaa siitä romaanin=) ja kuitenkaan kukaan ei uskoisi miten kultainen Nadja on.
Todella paljon kiitoksia Viipurin koirat ry:lle ja erityiskiitos Raija Haikolalle, joka suositteli Nadjaa minulle.
 
15.7.2008
Nyt Nadja on ollut meillä puolitoista vuotta ja paljon on mahtunut tähän aikaan. Olemme muuttaneet isompaan asuntoon avomieheni kanssa mutta vain pari kerrosta ylemmäs vanhasta asunnosta, joten Nadjalla ei maisema vaihtunut yhtään. Nadja oli tietenkin mustasukkainen miehestäni ja osoitti sen olemalla hiukan apaattinen. Aika pian Nadjan tultua meille aloimme kutsua sitä possuksi muutaman erikoisuuden vuoksi ja ikävikseni Nadja kuuntelee nykyään possu nimeä enemmän. Nadjaa voisi kuvailla hyvin yksinkertaiseksi koiraksi ja sen takia meillä onkin niin hauskaa Nadjaa katsellessa. Nadja on myös perus horisija, neiti horisee yksinään nukkumaan menoon saakka ja innostuu jos joku muu puhuu myös. Toisin sanoen Nadja horisee päivät ja kuorsaa yöt=)
Huoltakin on pikkuisen mahtunut vuoteen. Nadjalla oli tullessaan n. 5cm mittainen kasvain ja kaksi pienempää kasvainta tisseissä ja ne leikattiin nukutuksessa pois mutta nyt on ilmennyt lisää pieniä kasvaimia joten uusi leikkaus on edessä.
 
10.3.2009
Taas on tapahtunut paljon ikävää meidän pienelle possulle. Miten kahdeksaan kuukauteen mahtuu näin paljon...
29.8.2008 Lähdettiin viettämään viikonloppua saareen jossa Nadja on aina nauttinut olla. Yhteysaluksessa, matkalla saareen, irtokoira hyökkäsi suoraan Nadjan kurkkuun kiinni. Nadja EI puollustautunut vaan yritti alistua. Mieheni repi koiran irti Nadjasta jolloin omistaja sai koiransa hihnaan. Emme heti huomanneet mitään erikoista Nadjassa (kun on neidillä niin tuuhea turkki) kunnes vasta mökillä kun Nadja alkoi riehua, verta alkoi valua pikkuisen. Tutkin valuvaa kohtaa tarkemmin josta löytyikin ikävän näköinen ontelohaava. Jatkoimme viikonloppua särkylääkkeen voimin ja menimme heti maanantaina lääkäriin. Lääkärissä tuhon suuruus selvisi: 2mm kaulasuonesta ohi! Ontelo oli n.20cm pitkä kaulasta niskaan ulottuva. Pari viikkoa olin kotona hoitamassa, koska sitähän ei voinut ommella vaan piti puhdistaa pari kertaa päivässä. Se parani ihan hyvin.     
11.11.2008 Menimme lääkäriin neidin peräpään hajujen ja ruskean vuodon takia. Anaalirauhaset rypäleen kokoiset joten ne tyhjennettiin. Ei paha vaiva mutta Nadja ei toimenpiteestä tykännyt niin kuin voi kuvitella prinsessan ilmeen=)   
8.12.2008 Edellisenä perjantaina kotiin tullessa Nadja oli vaisu ja ylös noustessa jalat pettivät alta tai lähinnä törmäili ja kompuroi. Huolestuimme todenteolla. Päivystäjää en oikein sen ekan verenvuodon (2007) jälkeen viitsinyt häiritä kun ei silloinkaan viipurilaiset kelvanneet... Soitin eläintenhoitajalle, joka kesällä neuvoi meitä pureman kanssa, hän neuvoi meitä seuraamaan tilannetta ja lähtä hesaan jos tilanne huononisi. Ei huonontunut ja maanantaina menimme lääkäriin. Paljon kokeita otettiin ja selvisi että neidillä on anemia joka todennäköisesti johtui munuaisten vajaatoiminnasta tai myrkytyksestä. Saatiin lääkityksiä ja ruokavalio ja Nadjan olo kohenikin. Neiti oli parempi kuin aikoihin kunnes...
Joulupäivänä Nadjan kunto romahti taas. Hän oli vaisu ja pää kallellaan, lenkillä taas kompuroi. Minnekäs jouluna sitä veisi. Päivystäjä oli Lapinjärvellä saakka ja kiireinen. Seuraavaksi päiväksi saatiin resepti apteekista ja lääkkeet. 30.12 pääsimme lääkäriin ja epäilynä sisäkorvan tulehdus. Samassa huomattiin että toinen silmä ei reagoi melkein yhtään valoon. Saatiin lisäksi kortisonia koska munuaisarvot olivat kunnossa.  Nadja parani mutta silmä edelleen samanlainen ja tasapaino hiukan huono mutta eivät haittaa elämää.
Toivottavasti meillä on vielä muutama vuosi yhteistä aikaa. Kumminkin elämäniloa löytyy vieläkin vaikka huono onni on ollut. Vitsaillaan perheen kanssa että onkohan hänelle kuinka paljon juotettu votkaa venäjällä=) Hän on yksinkertainen ja vähään tyytyväinen ja höpsö.
 
Terveisin: Nadja ja Nadjan perhe