Nadja saapui luokseni tammikuun alussa 2006.Kotona uutta tulokasta odotti kaksi kissaani,joiden suhtautuminen pentuun vähän jännitti.Ei hätää,niin Nadja kuin kissatkin sopeutuivat todella nopeasti!Eläinlääkärissä käytiin heti seuraavalla viikolla ja tyttö osasi käyttäytyä todella hienosti.(rokotukset ok,erittäin kuivalle ihollekin saatiin lääkkeitä)Ensimmäiset päivät toki olivat hurjan pelottavia Nadjalle,hissi sekä rappuset aivan kauheita;ulko-ovesta oli hankala kulkea sisään sekä ulos yms.Vähitellen tyttö kuitenkin tajusi(?),etten sitä mihinkään hylkää.Sisäsiistiksi Nadja oppi mielestäni nopeasti,noin kuukaudessa.Ikää siis oli silloin n.5kuukautta.Läheisessä koirapuistossakin ryhdyttiin heti käymään säännöllisesti ja sieltä Nadja saikin paljon kavereita.Kaikinpuolin alku sujui mielestäni hämmästyttävän hyvin!

Kunnes huomasin että miehiä Nadja pelkää aivan kuollakseen!Paitsi ei isääni eikä eläinlääkäriä,lähes kaikkia muita miehiä kylläkin.Ja toinen ongelma ilmeni alkukeväästä,juuri kun olin ehtinyt huokaista helpotuksesta että tyllerö osaa olla yksin kotona ja on sisäsiisti...-Nadja ryhtyi tuhoamaan asuntoa!Ei väliä,olinko poissa 15min vai 7 tuntia tai oltiinko tehty lyhyt lenkki vai monta tuntia ulkoiltu:välillä kämppä ehjänä ja välillä taas Nadja oli syönyt kaiken mahdollisen ja mahdottomankin.Ilmeisesti ei kuitenkaan ikinä haukkunut yksinollesaan,ainakaan naapureilta ei tullut palautetta.Keväällä oli tarkoitus vihdoin mennä koirakouluun mutta ekat juoksut muuttivat suunnitelmia ja se asia sitten vaan unohtui ja jäi..

Kesällä hiukan helpotti,kun Nadja sai ulkoilla paljon;mökillä ja mukanani töissä ravitallilla.Siitä tyllerö on myös aina ollut helppo,"uskallan"pitää sitä vapaana lähes missä vain.Uimista tyttö rakastaa,tosin miellumin se "rämpii" jossakin mutaojissa kuin järvessä.Kesän mittaan metsästysviettikin vahvistui-välillä pelotti koska tyttö tulee jänis suussaan luokseni.Kissat ovat kyllä saaneet olla rauhassa ja samoin hevosia ei kovin usein ainakaan haukuta tai "paimenneta".Hyvä niin!

Syksyllä eteen tuli uusi haaste:muutto Helsinkiin ja vieläpä melko lähelle keskustaa.Nadja tietysti oli aivan kauhuissaan,ihmisiä ja melua paljon.Pelastus löytyi yllättävän läheltä-vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä on koirapuisto ja lähistöllä muutama muukin puisto.Muutamiin koiriin ehdittiin tutustuakin siellä ennenkuin toiset juoksut alkoivat..(tasan 7kk ensimmäisten alkamisesta muuten).Ensimmäisten lumien tullessa Nadja "sekosi"-se rakastaa lunta!ja tuulta ja pakkasta.Esi-isien perintöä kenties?Nyt kuukauden verran tähän "vilinään" totuteltu,pikkuhiljaa Nadjakin taitaa sopeutua ja kerran pari viikossa se pääsee yhä maalle juoksemaan,taas hevosten mukana töideni takia.

Loppupäätelmä siis ensimmäisestä vuodesta:hyvin ollaan selvitty!Ongelmia yhä on,miehet pelottavat edelleen,mutta asunto on pysynyt ehjänä jo pitkään ja alun iho-ongelmat saatiin hoidettua kesän kuluessa.Tyttö meni ja kasvoi ihan huomaamatta,alussa oli painoa 14kg,nyt varmaankin n.25kg!Korkeutta on n.57cm ja leveyttäkin löytyy..Rotuyhdistelmä mietityttää yhä,eipä ole vielä tullut vastaan samannäköistä tai väristä koiraa!

(lähetän lisää kuvia myöhemmin,muuton yhteydessä paljon kuvia joutunut paikkaan x..)

Terveisin Salla&Nadja