Rexin ovat tavanneet monet suomalaiset kotiseutumatkoillaan Karjalan kannakselle. Rexin reviiri oli Sorvalin valinnan parkkipaikka, jonne se saapui hiljaa katsomaan olisiko jollekulle jäänyt eväitä yli - ja olihan niitä usein. Kyllä Rexillä jonkilaiset omistajatkin oli, mutta he eivät kyenneet huolehtimaan Rexistä, tuskin itsestäänkään. Mutta sitten Rexille sattui onnettomuus, joka varjosti sen elämää siitä eteenpäin. Ilmeisesti Rex jäi auton alle ja sen toinen etujalka murskaantui. Tuon murskautuneen jalkansa kanssa Rex sinnitteli ainakin 10 kuukautta, kunnes toukokuun viimeisenä viikonloppuna 2006 Rex yritti jälleen saapua etsimään ruokaa - ei ehtinyt meidän bussillemme - mutta tuli nähdyksi. Seuraavana maanantaina Terttu aloitti parin viikon pituiseksi venyneen kampanjan, löysi Hesy:n ja Viipurin koirat ry:n kautta yhteyden Leenaan, joka välitti viestin edelleen Irinalle Viipuriin. Irinan viikon etsiskelyt tuottivat tulosta ja Rex löydettiin. Viipurilainen eläinlääkäri Julia hoiti Rexin jalan, mutta muuta ei ollut tehtävissä kuin amputaatio. Kun tikit oli poistettu, Rex tuli Leenan tuomana Suomeen ja meille. Suomessa Rex sai vielä antibioottikuurin ja kipulääkityksen, ja niin Rex oli valmis aloittamaan uuden elämän eläkeläisenä Töölössä. Rex on erittäin kiltti, sisäsiisti, seurallinen, oppivainen ja älykäs, vaikka onkin ilmeisesti jo kokeneempi koira. Nyt Rexillä on oma koti, ruokakuppi, vesikuppi, peitto ja perhe. Rex matkustaa mielellään autossa ja viihtyy myös maalla Heinolassa ja Somerolla. Rex on kiitollinen kaikille niille, jotka auttoivat sitä, samoin me. Rex on ilmeisen tyytyväinen nykyiseen elämäänsä, vaikka se joskus onkin yksitoikkoisen turvallista – no, voihan sitä välillä käydä Rajasaaressa tapaamassa muita koiria ja ottaa niistä hiukan mittaa.  

Mikko