Meillä on mennyt tooosi hyvin, Riia on loistopakkaus - ja samaa mieltä on
Rudikin. Ne on niin bestikset, niin bestikset. Riia on tosi kuuliainen eikä
se enää hölmöile ja haahuile remmissä, mitä nyt joskus ku saa pupun
näköpiiriinsä, mut kuka ei silloin hölmöilis. Riia oppii tosi nopeesi uusia
asioita ja on kaiken lisäksi tosi innokas suorittamaan niitä. Käskystä me
jo siirrytään tien sivulle kävelemään, istutaan, mennään maahan, seurataan,
annetaan pusu, käsipäivää ja nostellaan jalkoja pesua varten + uskotaan
lopeta sanaa (riekkuu Rudia leikkimään pahoissa paikoissa, niinku tien
ylitykset ja ahtaat lähellä ajotietä olevat jalkakäytävät).

Ne on niin ihania ja lutusia. Riia on tosi kiltti, pari kertaa on kyllä
kokeillut olenko tosissani vai ei ja kun huomasi että olen niin jätti
kokeilut siihen. Riia antaa tehdä kaikki hoitotoimenpiteetkin ihan tosta
vaan. Tassuhuuhtelu oli pari ensimmäistä kertaa vähän pelottavaa mutta nyt
likka tulee jo ihan hyvin suihkuteltavaksi, tosin mun täytyy huuhdella se
ensin muuten katoaa puuhastelemaan sisääntulon jälkeen valjaat päällä
kaikkea (käy tsekkaamassa että kaikki kissat on vielä tallessa ja että
lelut + herkut on paikoillaan). Aina lenkille lähtiessä Riia keksii kantaa
ne kaikki lelut ja luut + herkut niinku evääksi mukaan sinne lenkille ...
(ku jos vaikka kisut vie). Välillä en saa ovea auki kun edessä on ties mitä
luuta ja lelua mitä en tajunnut potkia sisemmälle lähtiessä.

Rudin kanssa ne leikkii ihan simona, Riiakin on oppinut jo leikkimään
fleksissä eikä nyi enää vaan osaa pysähtyä just ennenkun fleksi kiristyy
(Rudihan oppinut tämän jo kauan aikaa sitten). Koirapuistoissa ne painaa
yhä tuhatta ja sataa ja sisälläkin puuhastelee ja painii tuntitolkulla.
Lemppari on ottaa Rudilta pehmoja ja jutskia suusta mitä se kantelee
tohkeissaan koko takapuoli heiluen. Ja Rudi on niin onnessaan kun joku
muukin kun minä on niistä jutskista kiinnostunu.


Tua Holmberg, Riia, Rudi, Iina + kisulit