Rufus on ollut meillä nyt noin 2 kuukautta ja arasta pikku pennusta on kasvanut iso energinen ja ILOINEN nuori poika.
Rufus saataa vielä hieman vierastaa vieraita ihmisiä mutta tutustuttuaan se on aivan mahtava koira.
Rufuksesta hehkuu rakkaus ja ilo ja se haluaisi aina olla lähellä ja rapsutettavana, usein ei ole hetkiä jolloin Rufus ei olisi samassa huoneessa ja seuraisi tekemisiä.
Meidän oma koira on Rufukselle todella tärkeä ja uudessa kodissakin olisi varmasti kiva jos siellä olisi koirakaveri, Rufus on meillä tottunut myös kissoihin ja onkin  kiltti niille paitsi välillä se lähtee pentumaiseen leikkiin ajaen kissoja takaa muttei koskaan kuitenkaan ole mitään pahaa tehnyt tai tarkoittanut.
Minun 3 ja 4 vuotiaat siskonpojatkin käyvät täällä usein ja se Rufuksesta vasta kivaa onkin kun saa leikkikaveriksi kaksi yhtä vilkasta poikaa kun se itsekin on.
Rufus tottelee hienosti ja uskoisin että siitä saisi hyvän  harrastuskoiran sillä se on todella valpas ja pitää aina hyvän kontaktin kun sen kanssa touhuaa ja pienet
namupalat ainakin houkuttelee Rufuksen tekemään mitä siltä vaan pyydetäänkin.
Rufus on kasvanut jo aika paljon ja sen korvat on noussut pystyyn (ja mitkä korvat onkin :) ) mutta sen rakenne on muuttunut pullukka pennusta siroon nuoreen poikaan.
Rufus ei paljon hauku tai mekkaloi mutta välillä jos ovikello soi tai pihasta kuuluu auton ääni voi pojalta päästä haukahdus mutta ei useinkaan.
Ulkona Rufus viihtyy todella paljon se nauttii silmin nähden kun se säntäilee sinne tänne lumessa ja se remmikään ei ole enään niin pelottava kapistus mutta sen päälle
"pukeminen" vielä kuitenkin vähän pelottaa ja siksi on yritettävä pakoon remmin nähdessään.
Kotona Rufus osaa olla nätisti yksinkin ja tuhoja se ei yksin ollessaankaan useimmiten tee joku harva kerta kun on jäänyt tavaroita esille on rufus ne saattanut
poimia talteen mutta silloinkin se useimmiten vaan vie ne viereensä nukkumaan eikä tuhoile niitä.
Rufus on kyllä kaikkea mitä nuorelta pojalta voi toivoa ja vielä enemmän se on täydellinen sekoitus pentumaista pelleilijää ja kainalo vauvaa kunhan se saa ajan
kanssa mahdollisuuden sen uudelle kodilleen näyttää sillä ensinmäisinä päivinä se saattaa uusia ihmisiä kuitenkin vierastaa.

Rufus - koira kotonaan

Todennäköisesti lokakuussa 2007 syntynyt Rufus saapui kotiin heinäkuun
alussa 2008. Alun ujosta, jopa arasta koirasta on kasvanut vilkas,
valpas, utelias, iloinen ja huippuälykäs nuorimies, joka on hurmannut
emäntänsä lisäksi koko naapuruston.

Alusta alkaen Rufus haki voimakkaasti turvaa emännästään: kun
kävelylenkillä tuli vastaan uhkaavan näköisiä ihmisiä tai koiria, jo
koiran kokoinen nuorukainen liki pomppasi syliin. Melko nopeasti Rufus
kuitenkin oppi leikkimään muiden koirien kanssa. Siitä osin kiitos
myös emännän siskon rottweiler-nartulle, joka adoptoi Rufuksen
pikkuveljekseen: rohkean isosiskon kanssa oli turvallista kiertää
koirapuistoissa ja todeta, että toisten koirien kanssa leikkiminen on
kivaa! Ihmisten kanssa Rufus on aluksi yhä varuillaan ja odottaa
emännän reaktiota - jos emäntä alkaa jutella ja naureskelee, tekee
Rufuskin tuttavuutta ja haluaa silityksiä.

Vahtiviettiä Rufuksella riittää kotitarpeiksi - postimies ei ole
kertaakaan tullut sisälle, kun Rufus urheasti hänet muutamalla
miehekkäällä haukulla karkottaa ovea räpläämästä. Muuten
rappukäytävässä saa jo kulkea ilman koiran kommentteja. Yksin
ollessaan Rufus ei hauku eikä tee tuhoja - mitä nyt kuljettelee
emännän kenkiä, sukkia ja muita esineitä ympäriinsä. Kerran tosin oli
näppärä koira riisunut barbien ilman minkäänlaisia purujälkiä nukessa
tai vaatteissa!

Hoikka Rufus on saanut lihaksia parin viime kuukauden aikana komeasti:
painoa on nyt noin 30kg ja säkää noin 60cm. Energiaa pursuava koira
pitää huolen myös emännän ulkoilusta - päivittäin pitää päästä paitsi
kävelemään, myös käyttämään räjähtävää koiraenergiaa juoksemalla,
hyppimällä tai painimalla toisten koirien kanssa. Tästä syystä
pääkaupunkiseudun suuremmat koirapuistot ja -metsät ovat tulleet
koirakolle varsin tutuiksi. Kotona Rufus sitten malttaakin rauhoittua.
Sylikoira Rufus ei ole: rapsutukset ja silitykset tullaan hakemaan
täsmäannoksina, mutta muuten nautitaan omasta olemisesta. Esimerkiksi
iltapuulle mennessä Rufus tulee ensin sänkyyn hakemaan iltahalin,
mutta siirtyy sitten nukkumaan omaan rauhaansa.

Tottelevainen nuorukainen oppii ja oivaltaa varsin nopeasti: hän ottaa
jatkuvasti kontaktia emäntään ja reagoi emännän merkkeihin herkästi.
Muita ihmisiä Rufus ei tosin niin tottele, mitä nyt istuu käskystä,
jos herkkupalaa on luvassa. Mammanpoika. Mamma onkin Rufuksesta kovin onnellinen ja tunne taitaa olla molemminpuolinen. Eräänä kertana Rajasaaren koirapuistossa Rufusta seurannut ventovieras toisen koiran omistaja kommentoi: "Onpas siinä kovin onnellisen näköinen koira!"
Paras kohteliaisuus ikinä!