Sulan arvioitu syntymäaika on huhtikuun alkupuolella.
Sula  AP31 On kulunut jo kaksi kuukautta siitä, kun Sula-tyttönen kotiutui Suomeen 04.09.2008. Sula, jonka nimesimme tulopäivän nimipäiväsankarin mukaan Ansaksi, on kehittynyt paljon siitä arahkosta pikku neidistä, joka syliimme auton takakontista nostettiin.

Sisäsiistiksi Ansa on oppinut omasta mielestäni todella nopeasti. Vahinkoja toki sattuu aina välillä edelleen, mutta harvemmin. Uloskin osaa jo aika hyvin pyytää tarpeen vaatiessa. Remmissä kävely on sujunut yllättävän hyvin heti alusta alkaen. Käskyjäkin neiti osaa jo, kuten "Istu!", "Paikka!" ja tassujen antamiset. Ulkona täytyy vielä harjoitella luokse tulemista - kyllä Ansa perään lähtee, kun itse lähtee pois päin kävelemään, mutta olisihan se mukava saada neiti tulemaan luokse ihan käskystäkin... Kovasti vain on ympäristössä aina kaikkea niin kiinnostavaa, ettei oikein ota neiti käskyjä kuuleviin korviinsa... Melko omapäinen tapaus siis :D

Ansa on kyllä luonteeltaan sangen huvittava pakkaus. Ulvomaan neiti rupeaa milloin mistäkin syystä (ei onneksi kovaäänisesti, ettei naapurit ainakaan toivottavasti häiriinny...) ja saa hullutusjuoksukohtauksia lähes kaikista uusista ja oudoista puruluista ja leluista ym. Olemmekin naureskelleet, ettei taida raukalla kaikki palikat olla aina ihan kohdillaan :D Omistajiensa elinikää neiti kyllä pidentää oikein kunnolla, kyllä Ansalle niin paljon on tullut naurettua. Kävelytyylistä päätellen neidin isä on tainnut olla venäläinen citykettu, niin kettumaisesti Ansa ulkona jolkottelee.

Varsinkin aluksi Ansa on pelännyt isompia koiria aika paljon. Isojen koirien tullessa nuuhkimaan koirapuistossa Ansa on edelleen kauhuissaan ja juoksee kiljuen karkuun, mutta huomatessaan, ettei isot koirat neidistä sen suuremmin välitä, lopettaa kiljumisen. Kova komento neidillä on ainakin olevinaan isoja kohtaan, mutta onpa Ansa jo muutaman kerran uskaltautunut muiden perässä puistossa juoksemaankin. Mummolassa Ansa tykästyi kovin karjalankarhukoira Nelsoniin, joka oli oikein rauhallinen nallekarhu, joten eiköhän isoja koiria vastaan tunnettu pelko toivottavasti laannu, kunhan neiti saa vielä vähän itsevarmuutta. Onneksi "serkkutytöt" asuvat ihan naapuritalossa, joten sosiaalisesta koiraelämästä ei ainakaan ole pulaa :) Natasha-serkun kanssa on yhtenevä taustakin, Nata kun on myös Venäjän katujen kasvatti (ent. TERI).

Oikein kiltti ja ihastuttava neiti Ansa on, vaikka vähän pelokas tosiaan vielä. Mutta voin kyllä lämpimästi suositella kaikille koiraa harkitseville näitä viipurilaisia, niin hyvät kokemukset ainakin itselläni kyseisistä koirista on! Eivätkä kaikki venakot mitään jättejä ole, Ansakin jää eläinlääkärin arvion mukaan alle kymmenkiloiseksi ;) Meidän pikku kettu.

Syysterveisin,
Ansa, Riina ja Tommi